Elokuussa monella on kesälomat takana ja syksyn työn aloitus jo kovaa vauhtia päällä. Usein kuulee, kuinka moni yrittää aloittaa uudella tarmolla ja paremmalla hallinnalla työt. Ja useat siinä hienosti onnistuvatkin! Itsellä on kokemus niin onnistumisesta kuin takapuoli edelle puuhun kiipeämisesti, useammankin kerran.
Muistan kun kerran reilu 10v sitten, työmäärä silloisessa työpaikassa alkoi ensimmäistä kertaa tuntua valtavalta ja ajatus, että selviänkö tästä kaikesta, hiipi mieleen. Kun otin asian puheeksi silloisen esihenkilöni kanssa, hänen neuvonsa oli että tee vähemmän. Tietyllä tavalla hyvä neuvo, mutta keskustelu loppui tähän. Emme siis käyneet läpi, mitä se käytännössä tarkoitti; mistä voisin vähentää, mitä tehdä toisin ja mitä voisin vaan jättää tekemättä. Siinä vaiheessa olin jo melko väsynyt, enkä saanut itse asioita ratkaistua ja jatkoin siis samaa rataa. No, lopputulos on oli odotettavissa. Tilanne vain paheni ja työt kasaantuivat ja hommat tyssäsi kokonaan. Olisi ihana sanoa, että otin siitä heti opiksi. Mutta näinhän se ei mennyt. Seuraavien vuosien aikana välillä onnistuin ja välillä epäonnistuin töideni rajaamisessa.
Olenkin paljon viime vuosien aikana miettinyt, miksi oppi ei mennyt kerrasta perille. Helppo olisi sanoa, että eri organisaatioiden työkulttuurit ottivat niskalenkin, enkä voinut mitään. Tai, että esihenkilöni jätti minut yksin ja syy on hänen. Mutta tosiasiassa olisin voinut jotain. Ja nyt olen sitä jotain laittanut myös konkreettiseksi teoiksi.
Jotta jaksan ja pystyn tekemään työtä niin, että vapaa-aika kuluu muutenkin kuin vain työstä palautumiseen, olen reflektoinut paljon omaa tapaa tehdä työtä ja syitä siihen, miksen rajannut ja priorisoinut paremmin omaa tekemistä. Näyttämisen halu oli jossain vaiheessa todella kova ja siihen lisättynä hieman hähmäinen työnkuva niin yhtälö oli valmis! Kun teet kaikkea kaikille, eihän sitä voi kuin olla työn sankari. Vai voiko sittenkään…
Olen tajunnut, ettei joka suuntaan säntääminen ja venyminen ole kenenkään etu, ei työnantajan, asiakkaan eikä minun. Näin ollen olen pikkuhiljaa löytänyt omia kehittämisen kohteita, joita aktiivisesti tunnistamalla ja havainnoimalla olen saanut kiinni siitä, mitä pitää muuttaa.
Jos haluat hieman apua omalle kehittämisenpolullesi, voit ladata elokuun ajan Pohjoinen tehtäväpaketin itsellesi täältä. Se sisältää konkreettisia harjoituksia omien arvojen, merkityksellisyyden, motivaation sekä ajanhallinnan ja priorisoinnin teemoista. Niistä, joissa itse koin melkoisen herätyksen, kun aloin pohtia, mitä minun pitäisi muuttaa, jotta tapani tehdä työtä olisi järkevää ja olisin muutakin kuin puoliraato työpäivän päätteeksi.
Toivottavasti tehtäväpaketti tarjoaa sinulle yhtä paljon oivalluksia kuin minulle.
Aurinkoa syksyn alkuun,
Annakaisa / Arkeo
Lähteet ja luettavaa
Psykososiaalinen kuormitus – Tyosuojelu.fi – Työsuojeluhallinto
https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyoaika/ajanhallinta
Martela, F. (2015). Valonöörit – Sisäisen motivaation käsikirja. Helsinki: Gummerus. Järvinen, P. (2014). Itsensä johtaminen. Helsinki: Talentum.
Vastaa